Toronto`s steak salad

Aurinkoinen tervehdys Rouva Ässältä tähän alkaneeseen vuoteen 2017! Ja laitetaanpas mukaan vielä hyvänmielenpöräys! Hyvin mielin pöristellään! 
Tänään on ollut aurinko näkyvillä. Kirpsakka pakkaskeli, mittarinen huitelee kovissa lukemissa. Mitä mainioin ilma. Meinaan sisällä kodin lämmössä istuskella ja ulos katsella. Niin ja syödä hyvin. 

Älkääs kuulkaas pelästykö että minäkin olisin siihen alkuvuoden "kevennellään"- hömppään lähtenyt. Vaikka salaattia touhusin. Se ei oikein sovi ajatusmaailmaani. Niin harmitti kun Hesarin ruokasivutkin oli tänään kevennettyä ohjetta pullollaan. Eilen postilootassa odotti Glorian ruoka ja viini- lehti. En ole vielä ehtinyt avaamaan. Toivon ettei siellä kevennellä. 
Enkä tarkoita että mässyhommeja aina pitäisi ruoka-asioissa olla. Kyllä vaan kevennälläkin saa. Minä vaan teen sitä ympäri vuoden. Tavallaan. Olenhan sen ennenkin tuumannut että kun jättää paljolti turhia höttöhiilareita pois, ollaan jo hyvällä mallilla. Se toimii ainakin minulla. Kyllä vaan ruuasta pitää saada nauttia. Ja minä likka nautin! Kaksin tavoin. Nautin syödä ja kokata. 

Ei ole enää ihan kovasti paljon seuraavaan matkaan meillä aikaa. Lähenee. Suunniteltu matkaa ollaan tässä joulunpyhinä, ja sen myötä muisteltu menneitä. Matkoilla saan inspiraatioita myös ruokatouhuihini. Tämä Toronto´s steak salad on yksi sellainen. Nimesin sen ihan itse. Joskus aiemmassa postissani olen tästä jo maininnutkin. Nyt omistan koko postini tälle mainiolle salaattiselle, ruokaiselle. 
Sain maailmani mainiointa salaattia Torontossa, paikallinen kiva pubi oli se. Sielläpä oli vielä sellainen keskustelukin tarjoilijan kanssa. Viiniä tilasin. Hassuja mittoja kyseli tarjoilija. Kanadassa mittayksikkö noissa hommeissa minulle vieras. Tuumasin tarjoilijalle "large". Sen sain. Ison lasillisen. Herra Ässää nauratti. 

Salaatissani oli lihaa, herkkusieniä sekä sinihomejuustoinen kastike. Tönkkö se oli. Kastike. Makustelin mistä tehty. Vahvasti maistoin valkoviinin. Koitin yytsiä tarjoilijalta ja ymmärsin sitten makusteluni olevan aikalailla oikea. Tästä sitten kotona koklaamaan! 

Toronto`s steak salad tehdään ihan simppelisti hyvästä lihasta. Käytin tällä kertaa naudan ulkofilettä, jonka leikkasin veitsellä hyvin ohuiksi siivuiksi. Paistoin ne nopeasti pannulla kuumalla runsaassa öljyssä. 
Salaattipohjaksi vihreää, käytin mm.rucolaa. Nyt jätin herkkusienet pois. Tilalle niiden tuuppasin uunissa paahtamiani kirsikkaterttutomaatteja. Ne ovat niin kuvauksellisia! Kauniita!

Kastiketta touhusin, ohjeeksi kirjasin: 

2 valkosipulinkynttä
voita reilu noksunokareinen
2 dl kuivaa valkoviiniä 
150g murennettua aurajuustoa
tilkka kermaa (hyvin vähän)
mustapippuria

Kuullota pilkottua valkosipulia voissa, ja kaada pannulle mukaan valkoviini. Anna keittyä kovalla lämmöllä. On tärkeää että valkoviinistä jää makua, muttei se saa olla liian voimakas. 
Lisää aurajuusto ja sekoittele.
Tarkista kastikkeen maku. Lisää tarvittaessa tilkka kermaa. Se pehmentää valkoviinin makua. Tarkoitus ei kuitenkaan ole tehdä juoksevaa kastiketta, vaan kastikkeen kuuluu olla "klömppinen". 
Mausta mustapippiksellä. 

Kasaa salaatti; lautasen pohjalle salaattia, päälle pihvit ja ripottele kastiketta.
Herra Ässälle paistoin mukaan perunaa, mikä sopii tähän ruokaan mainiosti. On pihviä ja perunaa salaatilla sitten. 

Toronto´s steak salad on meillä kovasti paljon suosikki. Kun ostamme naudanlihaa, ostamme sen verran että piisaa salaattiinikin. Se on perinne jo meillä.
Kaiken lisäksi tämä ruokainen on nopska valmistaa ja takuulla hyvää. Muuntautumiskykyäkin on. Viimeksi Herra Ässän ruokaa ryhdisti peruna. 
Ihana salaattina. Ja sopii pastan, riisinkin kanssa. Herra Ässä on testannut. Suosittelee. 

Olimme Torontossa huhtikuussa 2014.  Vuokrasimme muutaman kaupunkipäivän jälkeen auton. Lähdimme ajelemaan, oli meillä suuntana Niagaran putoukset. Minä tietysti mielikuvittelin että ne ovat keskellä "metsää" jossain korvessa. Väärin kuvittelin. Niiden ympärille on rakentunut kokonainen kaupunki. Siinä se putous kohisi ja laski jalkakäytävän vieressä.... Keskellä kaupunkia. Hauska ajatella, että joku paikallinen se vaan työmatkaa tallaa ohittaen ne putoukset. Aikas mahtavaa! Vaikuttavat on putoukset kyllä. Kiva paikka ja kivaa seutua kaikkiaan siellä. Minua hömppistä liikutti kovasti sateenkaari joka ilmaantui pienen tihkusateen jälkeen. Esitin hiljaa toiveeni, ajattelin että saan oikein kovasti paljon nyt toivoa, kauniin kaaren alla. 

Tänään ei ollut lenkkikeli. Pikkulikkoja, mäyrinkäisneitosia kun päästin ulos, takapihallemme, huomasin kauniin kuvioinnin ovessa. Kyllä vaan talvi on kaunista aikaa, ja luonnon omat kuvat niin hienoja. Siihen onkin hyvä päättää tämä postini. Kiitos seurasta <3