Las Vegasin niityillä

Aloittelen postia tässä. Enkä tiedä antaisinko koko postin Las Vegasille. En tahtoisi. Toisaalta tahtoisin. Ristiriitaista. Sellainen se kaupunki on.

Aamusta liikenteeseen. Los Angeles jäämässä taakse. Hippasen evästä lähikaupasta, vesipullot ja pientä näksypalaa. Mukava mekko päälle ja uusi hattu mukaan. Herra Ässä tärkeimpäisenä tietysti myös mukaan matkaan! 
"Leaving Las Vegas with my new hat"

Lähdimme Ranksulla (nimesin Range Roverimme luonnollisesti Ranksu Ronksuksi, tuttaville Ranksu) Los Angelesista kohti Las Vegasia. Kilometrejä hieman alle 450 oli välissämme. 

Kyllä vaan yllä olevassa kuvassa näette taitavan ja turvallisen kuskin sekä onnellisen ja tyytyväisen kyytiläisen. Joka aina kun auton parkkasimme, antoi kiitoksen kuskille pusun kera. Herra Ässä on kyllä vaan hyvä, taitava ja tarkka autoilija. Kyydissään on turvallista ja mukavaa. Ja että siellä hän vaan ajelee, rauhallisesti ja tyylikkäästi keskellä miljoonakaupunkeja tai mitä vaan aavikkoista. En tohdi hehkuttaa enempää, lukekaa rivien välistä lisää :-)
Edessä olisi taivallusta läpi Kalifornian ja päätyisimme Nevadaan, Mojaven aavikon kautta. Jänskätti. Millaista siellä olisi. Onhan auto tankattu, jos löpö loppuu keskellä kaktusmaata. 
 

Huikeita maisemeisia, kaktuksia, aavaa, aavaa erämaata ja aavikkoa. Sellaista siellä oli. Aavikon halki ajellessa. Niin ja kuuma!

Las Vegasin kaupunki on jotain ihan muuta minkä miellämme "Las Vegasiksi".
Se on pieni, harmaa ja niin tavis. Se osa Las Vegas Boulevard- katua, jota kutsutaan Las Vegas Stripiksi, se ei ole Las Vegasin kaupunkiin edes kuuluvaa. Ja silti sitä paikkaa kutsutaan Las Vegasiksi. Eikö ole hassua? Sopii tyyliin, Vegasin tyyliin. Joka on hassu, outo, värikäs, hauska, yliampuva, mahtava, liioitteleva, epätodellinen...

Las Vegasista voi löytää pienen Pariisin, New Yorkin, Venetsian ja Luxorin. Ne kaikki ovat hotellikomplekseja kasinoineen, ostareineen ja kaikissa niissä on kopio edellämainituista kaupungeista nähtävyyksineen, kaupunginosineen. Se on kerta kaikkiaan hämmästyttävää.
Ihan oikea kopio New Yorkin East Villagen kaupunginosasta, Pariisista Seinen siltoineen, Venetsian gondolit kanaaleineen, Luxor pyramideineen. Keskellä aavikkoa, ihan oikeaa tulikuumaa, polttavaa aavikkoa kohoaa valomeri, leikkikenttä, peliluola vailla loppua.
Täällä prostituutio sekä uhkapelaaminen ovat laillisia. Myös alkoholia saa koko ajan, mistä vaan. Ihmiset vaeltavat Stripillä käsissään mitä isoimpia drinkkilaseja, - pulloja mitä erilaisimmissa muodoissa. Viinaa saa, drinksuja saa, mistä vaan, milloin vaan.

Naisia ja myös miehiä ( vähemmän huomattavasti) saa tilata vaikka hotellin ovelle, minne vaan. Kun vaan soitat. Numeroa jonne tilauksen voi tehdä jaellaan kaduilla. Häkellyttävää. Myös se ettei prostituutio näy näkyvästi kaduilla. Mikä on kyllä hyvä asia. 

Ne kasinot. Niitä on. Ja pelaajia. 

Päällisin puolin valtavine, käsittämättömine huvipuistoineen ja värivaloineen paikka on kuin perheille tehty. Ja lapsiperheitä näkyykin paljon. Minnit, Mikit, Turtlesit, Batmanit ja muut hahmot pysäyttelevät perheitä. Hahmot tunkevat lasten luo, ja luonnollisesti jokainen tahtoo sen oman kilpikonnansa tai hiirensä syliin. Jos otat kuvan, maksat.
Kaikki täällä on kaupan. 

Illan, pimeän tullen Minni ja Batman muuttuvat lähes alastomaksi cowboyksi, tai topless-nunnaksi, jotka päivystävät kaduilla odottaen riehakasta humalaista polttariporukkaa. Otetaan tuhmia kuvia tai muuten vaan rietastellaan.  Kuvat maksavat. Mietin topless-nunnaakin katsellessani, että mitähän kertoo ammatikseen. Jos joku kysyy. On varmaan viihdetaitelija. 
Päivälläkin näkee jo tavattoman kännisiä, uimapukuisia ihmisiä, jotka vaeltavat keskellä kaupungin katuja rantaläpyköissään, kaatokännissä eteenpäin, isot drinkkilasit heiluen. Ovat osallistuneet uima-allasbileisiin he. Ja niitä piisaa. Uima-allasbileitä. Jokaisella hotellilla on niitä, ja meno on, niin no, hurjaa. 

Siinäpä latasin laidallisen. Syitä miksi en tahdo postia tälle paikalle kokonaan omistaa. Täällä mikään ei ole aitoa. Mutta. Onhan tämä elämys. Jos ei muuta, kannattaa ihmetellä, ihastella ja hämmästellä miten tämä kaikki on aavikolle aikanaan tehty. Joka kulmassa on kompleksi johon kuuluu kasino, ostari ja teatteri. Tämä on niin ihmeellinen satumaa, leikkikenttä etten toista ole nähnyt! 

Täälläpä jos missä on huippuja, maailman tähtiä show-hommineen. Nytkin menossa maaliskuusta heinäkuun alkuun Backstreet Boysien Larger than life- show. Siitä kyllä mielipiteeni on "so last season...."
Britney Spears on tulossa, toukokuun alusta alkaa hän shownsa. Myös Celine Dion oli tulossa, Elton John oli kaupungissa ja esiintyi muutamana iltana. Hänellä on varaa tehdä niin. Bruno Mars sekä David Copperfield olivat myös duunihommeissa Vegasissa. Jälkimmäisellä taitaa kai olla vakkarishow. Me pohdimme lippujen ostamista. Nauroimme kun mikään esiintyjistä ei oikein kohdannut meidän ajatusta tähdistä, huipuista. Paitsi Elton. Muttei osunut Sir Eltonin kalenteri kohdikkain meidän.

Jätimme väliin showt ja näin jälkeenpäin ajatellen olisihan jonkun voinut, ihan vaan että olisi käynyt. Koska en usko että Las Vegas meitä enää tulee vetämään puoleensa. 
Kerta muovimukeista riitti. 

Kyllähän me yhtenä iltana antauduimme Veksu Vegasisen vietäviksi. Kävimme pelaamassa kasinolla, tutkimme valtavien hotellikompleksien tarjontaa uima-altaineen, kauppoineen. Vaelsimme baareista toisiin juomassa olusiamme, viinejämme. Totta tosiaan muovimukeista. Tämä on kuin ruotsinlaiva potenssiin tuhat, tuumasi Herra Ässä.

Paitsi ruotsinlaivalla taitaa kuitenkin juomansa saada laseista.... Mutta buffet-meininki, se kas kuuluu tännekin. Jokaisella hotellilla on buffansa. Ja huhhuh... se meno....! Tasoeroja ruuissa hotelleilla on. Hinnassa sen näkee. Selviö on, että esim. Bellagio-hotellin buffa on tasokas, siihen kuuluu samppanjat, kaviaarit, sisäfileet. Hinta pelottaa pois sen porukan jolle kyseinen buffa ei ole suunnattu. 

Lueskelin netistä, että Vegasissa voi budjettimatkailla ja syödä edullisesti. Haluaisin nähdä ne paikat. Koska edullista en millään pysty liittämään tähän kaupunkiin. 
Halusimme illastaa ihan tavallisesti. Emme olleet pakanneet matkaan pukua, korkkaria, iltamekkoa. Löysimme kivan ravintolan, The Stripin varrelta, Bellagio-hotellia vastapäätä. Meitä palveltiin hyvin. Tilasin pihvin, joka maksoi 45€. Lisä 12€ pörähti laskuun kun halusin sen lisäksi jotain. Tarjolla oli paistettua sipulia, herkkusieniä tai ranskalaisia. Valitsin sitten niistä.... Sain eteeni pihvin ja kupin jossa oli ranskalaisia. Ei muuta. Mitään. Setillä oli hintaa 58€ + vero. Herra Ässä soi peisikkipitsan. Hinta 26€ + vero. Uskottehan että jos olisimme ruokalistat nähneet ennen asettautumista, viinien tilaamista, emme olisi jääneet. Jälkiruokineen, muutamine viineineen + tippeineen ja veroineen me maksoimme edellämainitusta illallisesta 200€. No, näimme aitiopaikalta kun Bellagio-hotellin suihkulähteet tanssivat Frank Sinatran Fly me to the moon- biisin tahdissa. 

Seuraavana päivänä menimme hotellin aamiaiselle, josta maksoimme yhteensä tippeineen 65€. Peksua, munakokkelia, makkaraa, muroja, jogurttia, hedelmiä.... Ei sen spessumpaa. 
Lounaaksi söimme salaatin ja hampurilaisen oluineen, viineineen 78€. Illalla istahdimme kivaan pubiin ja söimme kimpassa sellaisen setin, jossa oli juustoja, ankkaa, kanaa ja salaattia. Siihen päälle viinit ja oluet; loppulaskutippeineen 120€. 
Pubin tarjoilija oli kiva. Tarkkakin oli. Näki miten katselin viinipullon avaamistaan. Olin korkkikyttäri. Ja sain korkin muistoksi. Kerroin kerääväni. Maailmalta mukaani korkkeja pulloista, jotka olimme juoneet. 
Että jos kahteen päivään ruokaan saa menemään noin paljon rahaa, en äkkiseltään sano, että edukasta on. Toki kaupungista löytyi erilaista ruokakojua ja kikkaria joista saa pizzaa tai kebabia. Mutta onhan se ihana istahtaa illalla oikean pöydän ääreen, syömään oikeaa ruokaa ja juomaan viiniä oikeasta lasista. Se sitten näemmä Vegasissa maksoi :-)

Valomeressä uimme, hämmästelimme, ihailimme ja ihmettelimme. Juomien kanssa emme kaduilla kulkeneet. Vaikka biletimme. Hurjasti. Hah :-D
The Strip ei nuku koskaan. 

Kirppisluusuilijana, kauniiden ja hauskojen tavaroiden arvostajana katselen mielelläni telkkarista kaikenlaisia ohjelmia, joissa on viitteitä huutokauppaan, vanhoihin antiikkisiin aarteisiin, tuunailuihin. Sellaiseen kirppistyyliseen "ostaa-myy" - meininkiin. Sellainen on Panttilainaamo-ohjelma, Suomessa pörrii sillä nimellä. Kyseinen pulju, perheyritys ( isoisä, isä ja poika) touhusivat panttilainaamohommeja. Tosi-tv:n pistivät ja nyt ovat kuuluja; Rick Harrisonin panttilainaamo. Olettekos seurailleet telkkarista? Me olemme. Fanitan. 
Noh. Sinnehän me tuuppasimme. Gold & Silver Pawn Shoppiin. Pieni oli liike, pienempi kuin luulimme. Tietenkään ei itse tähdet töissä olleet.
Olin siellä niin iloinen. Tuntui kivalta, ja tässä taas yksi haave toteutui. Legendaarista. Minun, meidän maailmassamme. 

Olimme aikasta aikaisin liikkeellä, suurta ryysistä vältimme. Panttilainaamo oli siisti ja kiva. Olin niin onskuna siellä katsellessa. Olin ajatellut, että jos jotain ostan. Kukkarolleni sopivaa. Kaunista. Tai hauskaa. Sydämenasiaa. Jos vaan löydän. 

Lähes puolet kaupan neliöistä oli pyhitetty fanitavaralle. Jota jotkut ( aikasta moni....) ihan oikeasti ostivat. Näköisnukkeja, t-paitoja, kahvimukeja, vesipulloja, mitä vaan. Ihan villi arvaus; voitosta iso siivu tulee nykyjään niistä. 

Kaupassa oli myös Facebook- nurkkaus, jossa olisi voinut livenä lähettää kuvaa panttilainaamon sivuille. Tyydyin vain ottamaan kuvaa. Nurkkauksesta. En liveillyt. 

Olin hieman suruissani. En löynnyt kukkaroystävällistä. Meinalilin, jotain olisi kiva. Hinnat vaan aika korkeat. Herra Ässä sitten tuli luokseni ja sanoi löytäneensä minulle lahjan. Ostaa sen aikoi. Hieno Disneyn figuuri. Minni Hiiri. Oli Herra Ässän mielestä kuin Rouva Ässä, kirjoittamassa bloksupostiaan ja piirtelemässä sydämiä... Herra Ässälle. Vastustamaton löytö. Hintaa vaan pelkäsin. 
Herra Ässä sen kysyi, kuultuuaan ilmoitti että ostamme sen. Tyynen rauhallisesti. 
Hän oli iloinen, nauroi, kun myyjä sanoi hänellekin sen mitä ohjelmassa aina sanotaan: " tavataan tuolla kassalla ja hoidetaan kaupat". Hinta ei ollut niin hurja kuin pelkäsin. 
Sinne Minni matkusti. Kassalle. 

Kassalta Minni matkusti hotellille. Otin hotellilla kuvan Minnistä. Eikö ole vastustamaton? Oletteko samaa mieltä Herra Ässän kanssa, että tämä oli ostettava? Minä olen. Vegasista Minnin matka on jatkunut kanssani ja ensi viikolla se lentää Suomeen. Kotiin <3. Sydämenasia. 

Las Vegas ei hurmannut meitä.
Meillä oli hauskaa, kivaa ja mukavaa. Eli se teki tehtävänsä. Se on tarkoituskin siellä. Oli hienoa tavata tämä kaupunki. Näimme niin paljon. Ja osa paljosta, valtavasta jäi näkemättä. 
Juttelimme ennen matkaa ajatuksesta. Kun siellä Vegasissa on sitä hääjutskaa, naimisiin mennään. Ajattelimme jos mekin. Se sopisi meille, karkaajille.
Meillä on sellainen historia. Karkaaja-historia :-)
Olemme kihlautuneet 1.4.2009. Olimme olleet yhdessä aika vähän aikaa ennen sitä. 
Naimisiin menimme kuukauden kihlausajan jälkeen 30.4.2009. Sen teimme karaten. Ystävämme Minna ja Markku todistivat kun sanoimme tahdon. Salaa vihille. Se oli meidän juttu. 
Nyt kahdeksan avioliittovuoden jälkeen, hippasen yli puolen välin huhtikuuta, 17.4. uusimme vihkivalamme. Karaten, kaksin. 
Tilaisuus oli hauska ja tunnelmallinen. Äkkiseltään ei uskoisi. Koska Vegas. Mutta kyllä vaan. Ranskalainen vihkijä piti kivan puheen, tuntematta meitä, osui jutuillaan meihin. 
Päädyimme valinnassamme legendaariseen Graceland-kappeliin, jossa saa vihkijäksi myös Elviksen. Me emme tahtoneet. Moni on tahtonut, mm. Jon Bon Jovi. 
Hieno kokemus, nyt ollaan tuplasti sitten vannottu ja tahdottu. Suomeksi ja englanniksi. 

Meille riitti 2 yötä Vegasissa. Saavuimme iltapäivällä. Ihmettelimme sen iltapäivän ja illan kaupungin hulinaa. Seuraavana aamuna ajelimme katsomaan valtavaa patoa; Hoover Damia. Sinne on matkaa Veksusta n.50 km. Siitä laitan kuvaa seuraavaan postiini, jotten vallan pidennä tätä. 
Vegasista tehdään retkiä myös Grand Canyonille, sinnehän mekin suuntasimme, kun Vegasista lähdimme. Siitäkin kuvaa seuraavassa postissani. Syyn jo edellä mainitsin. 

Lopetan postini tällä kertaa kuvaan, joka kaikessa ristiriitaisuudessaan, kontrastissaan sopii hyvin Vegasiin. Buddhalaismunkki ja Lamborghini. 
Voikaa hyvin <3